Singapore, syksy 2019

Kandivaiheessa olin vaihdossa New Yorkissa. Olin myös silloin laittanut Singaporen yhdeksi hakuvaihtoehdoksi, mutta onnekseni pisteeni riittivät Nykiin. Maisterivaiheen alettua tiesin, että minun on mahdollista hakea uudestaan vaihtoon. Minua kiinnosti Singapore. Hain ensimmäisen kerran Singaporeen vaihtoon jo kevätlukukaudeksi 2019, mutta minua ei silloin valittu. Päätin hakea uudestaan. Minulle henkilökohtaisesti ei ollut mitään väliä mihin yliopistoon pääsisin, oliko se NTU, NUS vai SUTD, kunhan pääsisin Singaporeen. Juttelin muutaman Aallon opiskelijapalveluiden työntekijän kanssa mahdollisuuksistani. He sanoivat, että minun on vaikea päästä Singaporeen, koska se on niin suosittu kohde ja minä menisin jonon hännille, koska olin jo ollut kandivaiheessa vaihdossa. Päätin silti hakea ja listasin yliopistot siinä järjestyksessä, joista löysin mielenkiintoisia kursseja. Minun oli hieman vaikeaa saada selvää yliopistojen sivuilta, saisinko valita myös kandikursseja. Muistaakseni listasin hakemukseen aluksi vain kandikursseja, jonka jälkeen minua pyydettiin valitsemaan ainoastaan maisterikursseja. Maisterikursseja Singaporessa on paljon vähemmän tarjolla ja niihin osallistumista rajoitetaan paljon tiukemmin kuin Aallossa. Todennäköisesti syy on siinä, että paikallinen tyyli on mennä töihin kandin jälkeen. Tiesin aikaisemmasta kokemuksestani kuitenkin sen, että nyt listaamani kurssit todistivat vain Aaltoon sen, että minulla olisi jotain opiskeltavaa Singaporessa, ja että kursseja pystyisi vielä vaihtamaan, jos minut valittaisiin. Hakemukseni oli valmis ja jäin odottamaan hieman epätoivoisena tuloksia. 

Näin jälkikäteen sanoisin, että Singaporessa NUS on yliopistoista ainakin huhujen mukaan kaikkein parhain. Se myös sijaitsee hieman lähempänä keskustaa kuin SUTD ja NTU. NTU on hyvä yliopisto ja se sijaitsee kivalla isolla kampuksella, mutta hieman kaukana keskustasta. Singaporessa Grab, paikallinen Uber, on kuitenkin todella halpa tapa liikkua porukalla. Isolla porukalla kampukselta keskustaan kyyti maksoi jaettuna noin 5-10 Singaporen dollaria eli noin. 3-7 euroa. 

28.2.2019 aamulla sain sähköpostiini viestin otsikolla ”Vaihtohaun tulokset”. Sähköpostissa vaihto-opintosuunnittelija Mari iloisesti ilmoitti, että minut oli valittu hakemaan vaihtoon. En voinut uskoa uutista. Kaikkihan olivat sanoneet, että minun on vaikea päästä uudestaan vaihtoon, ja että Singaporeen oli paljon hakijoita. Näin oli kuitenkin käynyt ja aiemmasta vaihtokokemuksestani tiesin, että nyt alkoi sitten kohdeyliopiston kanssa asioiden hoitaminen. Ensimmäinen yhteydenotto NTU:sta tuli jo samana päivänä ja he pyysivät minun täyttämään elektronisen hakemuksen heidän omassa portaalissaan. Viestien tyyli alusta alkaen oli lämmin ja niistä huokui se, että seuraavat hakuprosessin vaiheet olivat vain muodollisuus ja minä tulisin lähtemään kesän jälkeen vaihtoon Singaporeen, jos toimisin heidän ohjeiden mukaisesti.

Aalto järjesti lähtöorientaation huhtikuun lopulla, mutta en pystynyt osallistumaan siihen. Minulla taisi olla jotain muuta menoa. Orientaatio oli ollut kuulemma sama kuin silloin, kun olin lähdössä New Yorkiin, joten tiesin jo tärkeimmät asiat, jotka tulisi hoitaa ennen vaihtoon lähtöä. Rokotteet tulisi hoitaa kuntoon ja KELAan tulisi ilmoittaa vaihdosta, jotta saisin asumistukea. Matkavakuutus täytyisi myös ottaa niin, että se kattaa myös Singaporesta tekemäni matkat muualle Kaakkois-Aasiaan. 

Kun sain ilmoituksen hyväksymisestä, alkoi asumisen ja kurssien tarkempi miettiminen. Kampusasuntolat olivat halpoja, joten päätin hakea niihin. Todennäköistä oli se, että tulisin jakamaan huoneen jonkun toisen vaihto-oppilaan kanssa. Kurssit minun piti myös katsoa kokonaan uudestaan. NTU oli listannut yhteen pdf-tiedostoon kaikki maisterikurssit, joihin he ottaisivat vaihto-opiskelijoita. Yksikään kurssi ei suoraan sanottuna kiinnostanut minua ja kurssit vaikuttivat joko todella korkealentoisilta tai todella syventäviltä. Jouduin tekemään kovan googlaustyön selvittääkseni mitä kurssit käsittelivät ja minkä pääaineen kursseja ne ylipäätään olivat, koska kurssikoodi ja nimi ei kertonut paljoakaan. Toinen pulma oli se, että ainoat minua kiinnostavat kurssit vaativat joko pääaineen opiskelua tai aiempia suoritettuja kursseja. Loppujen lopuksi minut valittiin muistaakseni neljälle kurssille, jotka olivat: Graduate Seminar in Media Production, Product Design and Development, Computer Networks ja Machine Vision. Minun tuli löytää vielä yksi kurssi lisää add/drop-periodin aikana, eli syyslukukauden kahden ensimmäisen viikon aikana. Päätin olla stressaamatta kursseista nyt ja jätin asian syksymmälle. 

Yksi tärkeimpiä tehtäviä ennen vaihtoon lähtöä oli opiskelijaviisumin hakeminen, joka tapahtui SOLAR nimisessä verkkopalvelussa. NTU myös pyysi, että heidän portaaliinsa ilmoitettaisiin saapumislennon tiedot ja kaksi maksuakin piti siellä suorittaa. Kaikki hakemukset olivat hieman epäselviä aluksi. Tärkeää oli vain se, että tein kaikki hakemukset ajallaan, joista NTU minua muistutti. NTU piti minut hyvin kärryillä asioista koko hakuprosessin ajan ja he olivat valmiita auttamaan nopeasti tarvittaessa. Myöhemmin minulle kävi ilmi, että yliopistoon oli saapumassa yli 1300 kansainvälistä opiskelijaa syksyksi. Ei mikään ihme siis, että prosessi vaikutti olevan heillä hanskassa. 

NTU:hun oli valittu Aallosta n. 10 opiskelijaa. Joku meistä aktivoitui keväällä ja muodosti viestiryhmän, jossa jaoimme mietteitämme ja kysyimme neuvoa toisiltamme. Ryhmässä on helpompi saada selvää asioista, pysyä kärryillä hakuprosessin eri vaiheissa ja muistaa tehdä vaaditut asiat ajallaan.

Lensin Qatar Airwaysillä Dohan kautta Singaporeen. Samalla lennolla oli muitakin Aaltolaisia vaihto-oppilaita. Olin pakannut ainoastaan kesävaatteita mukaani. Otimme junan Changin lentoasemalta suoraan Pioneerin asemalle, josta kampusbussi vei meidän kampuksellemme. Olin varannut lennon niin, että saapuisin kampukselle toimistojen ollessa vielä auki, jotta saisin saman tien avaimet huoneeseeni. Näin minun ei tarvinnut järjestää itselleni väliaikaista majoitusta, vaan pääsin suoraan kentältä huoneeseeni. Painavien matkalaukkujen raahaaminen yli 30 asteen helteessä neljänteen kerrokseen oli tuskaa.  

Vaihto-orientaatiossa kannatti käydä. Saimme siellä tarpeellista tietoja liittyen esimerkiksi kampuksella sijaitsevaan terveydenhuoltoon. Rekisteröinti ja opiskelijaviisumi hoidettiin lukukauden alussa kuntoon kampuksella ja niitä varten meille ilmoitettiin selkeästi aika ja paikka, ja mitä dokumentteja tuli ottaa mukaan. 

Vaihto-oppilaat olivat alusta alkaen todella aktiivisia tutustumaan toisiinsa ja järjestämään illanistujaisia kampuksella sijaitsevissa kanttiineissa. Oli todella helppoa tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin ja yhdessä tutustua isoon kampukseen, uuteen yliopistoon ja koko Singaporeen.

Huoneeni sijaitsi kampuksen pohjoisosassa, asuntolassa numero 14, rakennuksessa numero 66 ja sinne pääsi kätevästi ilmaisella kampusbussilla tai suoraan metroasemalta julkisella bussilla. Huoneessa oli kaksi sänkyä, kaksi työpöytää ja kaksi vaatekaappia. Meillä oli ilmastointi, jota varten kävin ostamassa 7/11 kioskilta NETS-kortin, jonne latasin rahaa, jotta sain ilmastoinnin toimimaan. Harmikseni ilmastointi kuitenkin aiheutti minulle hengitystieoireita, joiden takia jouduin hakeutua hoitoon kampuksella sijaitsevaan Fullerton Healthiin. Suosittelen varaaman sinne etukäteen ajan, jollet halua jonottaa vastaanotolle pääsyä koko päivää.

Kämppikseni saapui muutama päivä minun jälkeeni. Hän oli tullut Tanskasta, mutta toinen hänen vanhemmistaan oli syntyperältään singaporelainen. Tulimme juttuun kivasti, mutta emme viihtyneet kovin huoneessamme, koska se oli todella tunkkainen ja siellä oli todella kuuma. Kampuksella oli ihan hyvä asua, koska kaikki muutkin asuivat siellä ja vuokrat olivat halvat. Huoneen vuokra oli noin 270 Singaporen dollaria ja koko syksyn vuokra maksettiin kerralla North Spine -rakennuksessa sijaitsevassa toimistossa. Ilmoitus ja lasku vuokranmaksusta tuli meille postilla.

Maisterikurssien lisäily ja pudottelu oli hieman helpompaa kuin kandikurssien. Se tapahtui verkkopalvelussa ja itse sain ainakin suhteellisen nopeasti, muutamassa päivässä, tiedon pääsinkö haluamilleni kursseille. Päädyin loppujen lopuksi viidelle kurssille, jotka olivat: 

  • The Last Dance: Psycho-Socio-Cultural Perspectives of Death, Dying & Bereavement,
  • Graduate Seminar in Media Production,
  • Product Design and Development,
  • Natural Hazards and Society ja 
  • Management of Logistics Functions. 

Minusta oli kiva opiskella kursseja eri korkeakouluista ja pääaineista. Suosikkejani olivat Graduate Seminar in Media Production, joka oli periaatteessa pienryhmässä keskustelua Etelä-Korealaisen elokuvatuottajan johdolla ja tunteita herättävä psykologian kurssi, The Last Dance, joka käsitteli kuolemaa ja jossa pääsimme järjestämään omat hautajaisetkin. Natural Hazards oli myös todella mielenkiintoinen kurssi, sillä käsittelimme muun muassa Kaakkois-Aasiassa tapahtuneita ja mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvia luonnonkatastrofeja. Product Design and Development kurssi oli kaikista tylsin, koska luennot olivat isossa luentosalissa ja professori luki Power Point -esitykset suoraan sanasta sanaan taululta. Management of Logistics Functions -kurssi oli yllättäen myös todella kiinnostava. Varmaankin sen takia, että kurssia veti erittäin hauska ja kokenut työelämäprofessori, ja että laiva- ja logistiikka-alat ovat näkyvässä roolissa sekä Suomessa, että Singaporessa. 

Työmäärältään ja vaativuustasoltaan kurssit olivat mielestäni saman tasoiset Aallon kurssien kanssa. Kursseista huokui jenkkien yliopistokulttuuri. Kursseilla oli enemmän keskustelua ja professoreita pystyi mennä tapaamaan toimistoaikoina. Tykkäsin käydä luennoilla ja tunneilla. Monet niistä järjestettiin myöhään illalla, noin kuudesta yhdeksään, koska kaikki paikalliset maisteriopiskelijat kävivät töissä päivisin. Monet kurssit sisälsivät ryhmätyön ja esitelmän. Ryhmätöitä oli kiva tehdä, vaikkakin se oli monesti hieman haastavaa kielimuurien takia. Esittäminen oli jännittävää, mutta koin että ilmapiiri yliopistossa oli kannustava ja positiivinen. 

Kokeet järjestettiin lukuvuoden lopulla. Oli tärkeää katsoa kokeen aika ja paikka tarkkaan. Kokeet järjestettiin isoissa tiloissa ja niihin osallistui todella paljon opiskelijoita. Yksi koe oli monivalinta ja toiseen kokeeseen sai tulostaa määrittelemätön määrä materiaalia mukaan. En stressannut kokeista. Olin käynyt suurimmalla osalla luennoista ja olin tehnyt pyydettävät tehtävät. Koetyyli tuotti minulle kuitenkin hieman hankaluuksia, koska tuhlasin aikaani paljon materiaalin selaamiseen. Tulokset kokeista sain vasta helmikuun puolella. Ilmoitus siitä tuli NTU-sähköpostiini ja tulokset löysin yliopiston portaalista. Olin päässyt kaikki kurssit läpi, jopa melko hyvin arvosanoin. Jäin odottelemaan todistusta, joka lähetettiin Aallon opiskelijapalveluihin.

Lukukauden alussa kampuksella järjestettiin messut, jossa opiskelijajärjestöt esittelivät toimintaansa ja tapahtumia. Toteutin yhden pitkäaikaisen haaveeni ja ilmoittauduin Malesiassa järjestettävälle laitesukelluskurssille. Kiinnostuin myös purjehdustiimistä ja ilmoittauduin purjehdustapahtumaan, joka järjestettiin Changi Sailing Clubilla. Paikalliset opiskelijat selvästi olivat aktiivisia erityisesti urheiluseuroissa. Seuroihin liittyminen oli kiva tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Purjehdusseura tapasi viikoittain lauantaisin purjehduskerholla, jossa pääsin oppimaan paljon lisää purjehtimisesta. Malesian sukellusreissu oli ehdottomasti yksi kohokohdista koko vaihtolukukautena. 

Kampuksella kävin paljon myös kuntosalilla. North Hill Gym sijaitsi kävelymatkan päässä asuntolastani. Salille tuli rekisteröityä etukäteen. Sali oli hyvä, mutta monesti todella ruuhkainen.

Vapaa-ajalla opiskeluiden lisäksi kokoonnuimme usein yhdessä syömään kanttiineihin tai lähdimme keskustaan. Singaporessa on paljon nähtävää ja koettavaa. Opiskelijaelämä Singaporessa on hauskaa ja opiskelijoille järjestettyjä bileitä on todella paljon. Sentosalla kävimme rannalla ja teimme kävelyitä luonnonpuistoissa. Matkustelu muualle Kaakkois-Aasiaan on halpaa ja matkaseuraa löytyy varmasti muista vaihto-opiskelijoista. Singapore on täydellinen vaihtokohde, eikä mikään ihme siis miksi tänne onkin niin paljon halukkaita. Kiitos Aalto ja NTU!